Vasemmistolinkin järjestämä VAMOS!-tapahtuma keräsi viisikymmentä aktiivia eri puolelta Suomea Helsinkiin pohtimaan Vasemmiston tulevaisuuden suuntia.
Ensimmäinen päivä mietittiin toiminta- ja kampanjakeinoja ja uusien kasvojen esiin nostamista. Menneistä eduskuntavaaleista löydettiin positiivisia ja negatiivisia piirteitä. Isoissa kaupungeissa, erityisesti niissä, joissa on yliopisto, Vasemmiston kannatus kohosi. Perinteiset kannatusalueet, kuten vanhat teollisuuspaikkakunnat taas olivat tappiollisia. Esimerkkejä näistä ovat muun muassa Nokia, Karkkila ja Kotka. Helsingin tulos oli erityisen hyvä ja siihen löydettiin useitakin taustatekijöitä: puheenjohtaja Arhinmäki oli ehdolla Helsingissä, kaupungissa oli paljon vapaaehtoisia vaalityöntekijöitä, Vasemmisto onnistui hyvin sosiaalisessa mediassa (joka on erityisen tärkeä pääkaupunkiseudulla), lisäksi ehdokkaiden yhteishenki oli Helsingissä hyvä eikä mitään keskinäistä kyräilyä tai skabailua ollut.
Urbaanin, akateemisen nuorison ja vähän vanhemmistonkin parissa Vasemmiston asema on kohtuullisen hyvä. VAMOS!in keskusteluissa pohdittiin keinoja laajentaa Vasemmiston nostetta muihin ihmisryhmiin tulevissa vaalikoitoksissa. Ehdokashankinnassa pitäisi onnistua paremmin saamaan listoille hyvinkin erityyppisiä ehdokkaita – samalla pitäisi kuitenkin luoda ja säilyttää ehdokkaiden yhteishenki. Keskusteluissa syntyi idea siitä, että puolueen yleisaktiivit voisivat kavereidensa vaalikampanjoiden sijaan tai lisäksi ryhtyä tukemaan eri profiilin ehdokkaita, jotta listalle saataisiin mahdollisimman hyvä kokonaistulos. Samaten ns. julkkisehdokkaille voisi pyrkiä kokoamaan tukiryhmän jo siinä vaiheessa, kun tunnettua henkilöä pyydetään ehdolle. Vasemmistolle potentiaalisia alueita taas voisi pyrkiä tukemaan vaikka vähän kauempaakin – esimerkiksi siten, että Helsingin aktiivit matkaavat Espooseen auttamaan siellä kampanjoinnissa tai tamperelaiset Nokialla jne.
Verkkokampanjointi nähtiin yhä oleellisemmaksi osaksi tulevaisuuden vaaleja. Jo menneissä vaaleissa Vasemmiston vahvuus sosiaalisessa mediassa onnistui kääntämään keskustelun suuntaa ja yleistä mielipidettä meille suotuisammaksi. Sosiaalisen median osallistumista ja osaamista kannattaakin entisestään vahvistaa.
Vasemmistoliiton organisaation uudistamista pohdittiin puolueen organisaatiotyöryhmän vetäjän Saila Ruuthin johdolla. Ideoita organisaation modernisoimiseksi nousi esiin monia. Nykyinen kolmiportainen organisaatiorakenne oli monen uuden jäsenen mielestä kohtuuttoman vaikeaselkoinen, puolueeseen liittyminen pitäisi tehdä uudelle jäsenelle helpommaksi. Pohdittiin myös mahdollisuuksia parantaa puolueen varainkeruuta – halukkuutta esimerkiksi kuukausilahjoittamiseen löytyisi ainakin VAMOS!-joukosta. Samalla jäsenyyden pitäisi antaa enemmän vaikutusmahdollisuuksia, jäsenäänestysten käyttöönottoa toivottiin. Verkon kautta ne voisivat olla kevyesti ja helposti toteutettavia.
Toisena päivänä pohdittiin teemoja, joiden kautta Vasemmisto voisi juuri nyt, presidentinvaalien alla, profiloitua. Kapitalismin kriisi nähtiin tietenkin Vasemmiston tilaisuutena, joka pitäisi rohkeasti käyttää hyväksi. Occupy Wall Street -liikeen myötä protestit kapitalismia vastaan ovat tulleet jopa katukuvaan. Vasemmiston pitäisi olla mukana kansanliikkeissä keskustelemassa toisenlaisen maailman vaihtoehdoista. Samalla pitäisi itse tuottaa helposti ymmärrettäviä uudistusehdotuksia globaaliin järjestelmään.
Myös Eurooppa-politiikka puhutti. EU natisee liitoksistaan luottokriisin keskellä, joten status quon säilyttämisen sijasta nyt olisi tilaa ajatella Eurooppaa uusiksi. EU:n perustana olevat neljä vapautta, eli tavaroiden, työvoiman, pääoman ja palveluiden liikkumisen vapaus, määrittävät EU:sta uusliberalistisen projektin. Paljon puhutun sosiaalisen Euroopan rakentaminen vaatisi siis EU:n perustan uudelleen suuntaamista. Vasemmiston tulisikin nyt avata keskustelu siitä, halutaanko lähteä toden teolla ajamaan sosiaalista Eurooppaa vai halutaanko ottaa pesäero koko EU:hun. EU-aiheista ei ole puolueessa viime vuosina puhuttu, ja kannattajien mielenkiinnon puute Eurooppaa-politiikka kohtaan (tai puolueen lepsu EU-politiikka) johtivat Vasemmistoliiton meppipaikan menetykseen viime vaaleissa.
Pohdinnassa olivat myös kansainvälinen turvallisuus ja ympäristöpolitiikka. Suomen puolustuspolitiikkaan toivottiin uusia ja rohkeampia linjoja. Afganistanin sodasta tulisi vetäytyä ja kotimaassa yleinen asevelvollisuus olisi vihdoin aika lopettaa. Keskustelua käytiin asevelvollisuuden korvaavista malleista. Vasemmiston sisällä debatti asevelvollisuudesta on vaikea, koska monet näkevät asevelvollisuusarmeijan olevan ainoa vaihtoehto Natolle. VAMOS!-jengin mielestä tämä ei ole kuitenkaan oikea uhka. Nato on kansainvälisessä politiikassa sivuraiteella oleva menneisyyden jäänne, joka jo ansaitsisi siirron historian romukoppaan. Kansainvälisestä ympäristöpolitiikasta taas keskusteltiin lähestyvän Rio+20-kokouksen esityslistan pohjalta. Suomi voisi ottaa meidän mielestämme isompaa roolia ympäristökokouksissa, ja Rio+20-kokous antaisi siihen tilaisuuden. Rio+20-kokouksessa tärkeä asia on ns. vihreän kasvun linjaaminen. VAMOS!in mielestä vihreän kasvun ideologiaan ei kannata mennä mukaan – se on vain uusi tapa viherpestä kestämätöntä jatkuvan kasvun pakkoa.
[…] aikaisemmista kokoontumisajoista: ¡Vamos! 2011 ¡Vamos! […]